maanantai 9. tammikuuta 2012

you will need to push your body to its max

Ahmiminen.
Kaiken pahan alku ja juuri (jos otetaan kirves käteen ja aletaan halkoa hiuksia, ei ehkä oo kyse kaiken pahan alusta ja juuresta, koska ahmimisellekin on kai syynsä). Haluttaa karkkia ja suklaata ja jäätelöä ja leivonnaisia ja pullaa ja kaikkea. Pitsaa, kiinalaista, hampurilaista ja subia. Haluttaa ostaa paljon kaikkea hyvää ja linnottautua sohvan pohjalle niiden kans. Haluttaa niiiin hirveästi.

Kaikki lähti siitä, kun löysin kotiin tullessani postien seasta Hesen alekuponkeja. Tuli sellanen hetki, että aika tuntu pysähtyvän (kuvitelkaa tää leffakohtaukseksi) ja nielasin tosi kuivasti. Siinä leffassa tää kohtaus näkyis sellasena vähän sumeana ja minun ilme olis (itse asiassa se oli) järkyttynyt ja mielipuolinen. Heitin kupongit lehtitelineeseen, mutta ne ehti jo myrkyttää minun mielen. Samoin kuten ne pienet pelot epäonnistumisesta ja muusta tekivät.
Aina suuren tunnekuohun vallassa mulle tulee mieletön himo ahmia - tosin ei sen tunnekuohun tarvi olla niin mieletön. Viime syksynä mulle kävi kerran niin, etten löytänyt jotain tavaraa --> käänsin koko kämpän ympäri, menetin hermoni tyystin ja juoksin kauppaan ostaan vähän mässytettävää. Sitten kun pääsee sellaseen sopivaan kierteeseen, niin se ahmiminen jatkuu päiviä, ehkä jopa viikkoja. Viime syksy oli kyllä kaikista pahin ikinä.. Tunsin jotain euforista oloa aina ahtaessani sitä kaikkea moskaa naamavärkkiin, mutta se ei kauaa kestänyt. Jep, syyllisyys ja kaikki muu pisti sen feikin euforian matalaksi, mikä taas johti ahmimiseen. :D Ihmismieli on jännä.

Mutta! En oo syöksyny tänään kauppaan hirveällä hopulla ostamaan Siwan herkkuhyllyjä tyhjäksi, vaan purin/..puren hampaita yhteen ja söin hyviä hedelmiä. Oon ihan varma, että huomenna olo on jo vähän helpompi, eikä himota näin hirveästi. Multa nimittäin katoaa kaikki herkkuhalut, kun oon ollut tietyn ajan syömättä mitään kamalaa mättöä. Kun oon päässyt siihen vaiheeseen, suklaahimo tyydyttyy pelkällä Tupla-patukalla.

En tiiä, halusin vaan kertoa onnistuneeni kerrankin!

Ps. En oo varmaan ikinä maistanu mitään niin pahaa ko verigreippi
Ps. Avokado on ihanaa. I-H-A-N-A-A-!
Ps. En voinu laittaa tähän päivitykseen yhtään kuvaa mistään ihanasta herkusta, koska minun selfcontrol saattais hyvinki pettää..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti