Jep, kävin eilen kahvakuulastelemassa ja juu, se oli kivaa. Keskityttiin hyvin pitkälti tekniikkaan, mikä on tietysti ihan positiivinen juttu siihen nähden, etten oo koskaan koskenut ees pitkällä tikulla kahvakuuliin. Otin melko pienen kuulan, koska ei ollut mitään hajua siitä millanen treeni on edessä ja kuinka rankkaa se loppupeleissä on. No on rankkaa, voin kertoa. Treeni meni siinä suhteessa vähän ohi, kun ultimateviisas ystäväni ei ollut nakannut naamaansa mitään sitten aamupalan.. No, tuloksena tietysti oli hyvin heikohko olo, joka ilmeni aavemaisena kalpeutena kasvoilla. Sain siinä sitten sivusilmällä tarkkailla, ettei kaveri pökerry kesken jumpan. Ei se pyörtynyt..
Mutta kivaa siis oli! Tykkäsin tosi paljon liikkeistä ja tuntumasta, jonka sai tajuttuaan tekniikan. Ajattelin etukäteen rikkovan käteni ko. tunnilla, mutta reidet ne tässä hoosiannaa huutaa - ..edelleen. And you know what? Huomenna body pump. :l Oh noes, järki lähti näkemiin eiku. Jännittää aina kokeilla jotain uutta ja varsinkin nuo Les Millsit on mulle jotenkin tosi pelottava juttu! Lisäksi ensviikolla uutena juttuna käydään kokeilemassa piloxing, joka kuulostaa varsin spookylta myöskin. Ensviikolla nähdään oonko vielä elossa.. Mulla on kuitenki hurja into liikkua nyt ja tekis mieli koko ajan rampata jossain ryhmäliikunnoissa. Harmi, kun pitäis vissiin joskus kouluakin käydä ja hoitaa muita kouluun liittyviä juttuja.
Asiasta heinäseipääseen. Mulla on uus rakkaudenkohde. Parsakaali. Vihasin sitä penskana ja olin varma, että olin tullut hulluksi kun menetin hevi-osastolta haetun parsakaalineitsyyteni tammikuun alussa. Nyt me eletään mukavassa symbioosissa ja oon huomannut natustavani sitä päivittäin.. Eritoten tykkään keittää parsakaalta esim. kanawokin kaveriksi (kannattaa heittää kasvisliemikuutio keittoveteen, NAM) ja heittää sitä salaatteihin. Mulla jopa haluttaa keitettyä parsakaalta huomattavan usein. Mainitsin himostani eilen luokkatoverille, joka kysyi välittömästi olenko raskaana.. Onko parsakaalihimossa muka jotain väärää?
Lupasin itselle jo toissapäivänä, että keksiviikkona voin ostaa Makuunista vähän lempparikarkkeja. Vähän. Voisko tuota sanaa vielä vähän ylikorostaa? Tänään on nimittäin kurja tentti, johon en oo lukenu ihan yhtä innokkaasti kuin mitä oon perehtynyt 80-luvun rockareiden elämänkertoihin.. Sitä paitsi oon päässyt niistä hurrikaanihimoista yli ja koen olevani valmis kohtaamaan herkut. En usko, että mulle tuottaa vaikeuksia syödä vaan se pieni herkkukiintiö täyteen. Me proud.
Ystävällisin termeisin Pirkko-Inkeri, joka ryhtyy pian vaativaan urheilusuoritukseen (siihen liittyy sanat: tentti, koulu ja myöhästyminen. Loput varmaan arvaattekin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti