Reiluuden huippu. Into on edelleen tallella ja olisi ihan VALTAVA hoppu päästä juoksemaan ja hikoilemaan MUTTA. Heräsin aamulla ja huomasin viskibasson (jonka onnellinen omistaja oon ollut melkein viikon ajan jo) kadonneen. Kurjaa sinänsä, ettei tästä Pirkosta kuulunut pihahdustakaan. No, ääni palasi mutta kurkussa on meneillään sietämätön bakteerien taisto. ÄRRRR. Päätä särkee, enkä jaksa tehdä mitään. Pakolliset koiralenkitykset tietysti, mutta oikein muuhun tässä kunnossa ei oikein kykene. Perkele (heh heh Maire-Annikki).
Voisin toki myös tällai vähän sepittää mikä oon oikein naisiani. Painojojoilija, ikuinen laihduttaja (ex) ja sitä rataa. Oon karpannut, elänyt vähillä kaloreilla ja kokeillut ties mitä, mutta oon aina tullut tähän samaan pisteeseen. Karppaaminen tosin toimi ihan oikeasti, mutta se rasvan ryystäminen alko jollain tapaa ällöttää ja se siitä. Tällä kertaa painonpudotus ja terveellistyminen kuitenkin onnistuu, koska mulla on rakkaan ystäväni Maire-Annikin tuki (ja MA saa tukea myös täältäpäin) ja todellinen passion saada muokattua tää elämä ja kroppa terveellisempään muotoon. Paljastan myös sen verta, että oon hieman päälle parinkympin (ainaki kohta..) ja kirjotan täysin moodflowna, enkä ihan hirveästi jaksa miettiä kielioppeja tai lauserakenteita. Kirjotan tätä itelleni ja Maire-Annikille. Näin me pysytään selvillä toisten onnistumisista ja epäonnistumisista (sellasiahan tosin ei tule kun meät tunnetaan.. not).
Joka tapauksessa oon käyny tänään läpi suurta toimintasuunnitelmaa, joka tulee joskus päättymään siihen, että todellakin oon puolikas tästä naisenruhosta. Huijatakseni itseni elämään terveellisesti täytyy aloittaa hitaasti. Joka kerta kun oon kertarykäyksellä päättänyt käydä juoksemassa 6krt viikossa, tehdä joka ilta vatsa- ja selkälihaksia, treenata käsiä painoilla ja syödä vain kaikkea hyvin terveellistä, oon päätynyt kyhjöttämään suklaalevy hyppysissäni telkkarin eteen. Täytyy siis olla ovela ja tehdä muutokset hitaasti. Aion kusettaa siis itteäni kymmenen nolla.
Syöminen täytyy kyllä saada kuntoon ja ONNEKSI pääsen takaisin haisulandiaan omaan kotikolooni ja saan tehdä ruuat täysin itse. Eikä mitkään joulun ylijäämäherkut oo viettelemässä minua pahoille teille. Huomenna on myös viiminen päivä töissä (!!!) ja ateriarytmi palautuu takaisin normaaliksi. 8-10h huhkimista ilman taukoja fyysisen työn parissa pelkän aamupalan voimalla (enkä oo pystyny syömään aamulla oikein mitään) johtaa siihen, että oon suht nälkänen koko saatanan illan. Tai haluttaa mättää ja napostella kaikkea kamalaa. 10.1. jatkuu koulu ja siitä lähtien saan siis koululla 2,5 eurolla hyvän aterian, jolla pärjää hyvin sinne iltaan, jollon vedän nassuun jotain omatekemää safkaa, jonka tarvii vaan lämmittää. Teen yleensä isoja satseja sapuskaa ja pakastan osan --> elämä on helppoa, kun tulee mähmäsenä ja väsyneenä koulusta ja voi vaan lämmittää ruuan. Lisäksi leivän mättäminen loppuu, koska en ikinä osta ite leipää.. En noin muutenkaan syö hirveästi mitään hiilarihöttöä, vaan tykkään enemmän esim. wokkivihannekset+kana -combosta.
Aamupalat on mulle tosi vaikeita, koska hirveässä aamuhorroksessa syöminen lähinnä etoo. Kaikista parhaiten mulle kuitenkin maistuu aamulla esim. marjat tai ananasviipaleet raejuustopedillä (.....). Harmi, ettei mulla oo enää oikein mitään marjoja? Joku ihana smoothie ois maailman paras aamupala, mutta en usko kerrostalon muiden naapureiden olevan samaa mieltä asiasta. :) Varsinkin kun tuossa meitin asuttamassa talossa on ihan paperiset seinät.
Anygays tavoitteena näin aluksi vois olla lisätä ruokavalioon se puoli kiloa kasviksia + juoda 1,5-2l vettä päivässä. Oon tosi huono juomaan vettä, koska mulla ei vaan yksinkertasesti janota. Ei muuta kuin 0,5l vesipullo kouluun mukaan ja vettä lipittämään.. Kasvisten lisäämisessä ruokavalioon on se problemo, että salaatin väsääminen yksineläjänä tuntuu turhalta, koska salaatit menee niin helposti pilalle, eikä sitä voi tehdä pitemmäksi aikaa.. Toisaalta yritän selkeästi jotenkin jo luistaa tästä, koska voihan sitä tehdä esim. pienempiä annoksia. Shit sherlock.
Oon koko päivän katellu ihania kuvia terveellisistä ruuista esim. tumblrista ja haluttais hirveästi tehdä jotain ihanaa freesiä salaattia. :D Lisäksi oon löytäny kivejä uusia reseptejä, jotka menee heti kokeiluun kotirintamalla. Oon myös seikkaillut laihdutusblogien ihmeellisessä maailmassa ja lisännyt intoa liikuntaa kohtaan. Lenkkeilen koiran kanssa sen 1-2h päivässä tällä hetkellä, mutta pyrin vähintään 1,5 tuntiin. Voin myös kertoa, että omistan koiran, joka posottaa viittäsataa eteenpäin nuuskimatta tai tekemättä muita turhuuksia kesken lenkkeilyn, joten kyllä mullakin syke jossain melko korekalla huitelee epätasaisen maaston ja lumen vuoksi. Viime vuoden puolella hankin myös salikortin (josta edes rakas Maire-Annikki ei ole tietoinen..), jonka puitteissa kävin muutamilla ryhmäliikuntatunneilla ja vähän salinkin puolella. Poden järkyttävää salilla pumppaamis-ahdistusta ja teinkin tuossa kompromissin, että vingutan salikorttia vaan jumppatuntien puolella. Kotipaikkakunnallani en olis voinut koskaan ikinä kuvitella meneväni salille, koska jokaisella salilla ois tuttuja naamoja vahtaamassa ja töllöttämässä (tiiän että niitä jumpissa käyviä puolituttuja kiinnostaa minun ähkiminen enemmän kuin oman kunnon parantaminen) yääh. Uusi kaupunki mahdollisti mulle tän ja oon löytäny jo pari semikivaa ryhmäliikuntalajiakin. Voin heti alkuun todeta, että zumba in my ass - en oo koskaan kokenu mitään niin kamalaa. Sen sijaan meidän salilla on oma sellanen just laihtujille sopiva ryhmäliikuntatunti, joka sisältää sekä lihaskuntoa että aerobisia juttuja venyttelyitä step-laudalla pomppimista unohtamatta. Just sopivaa tällaselle n00bille, joka ei hallitse kroppaansa yhtään. Lisäksi oon ihan rakastunu spinningiin. Ei voi oikeasti olla mitään kivempaa. Siinä saa vetää täysiä PYÖRÄN (oon tunnettu pyöräilijäsielu noin niinku muutenki) selässä ja hiki vaan valuu ihan hulluna ja ah. Kahvakuulailutunteja löytyy tuolta myös (kaikkien Les Millsien ja muiden vähän vaativimpien jumppien lisäksi - niitä en uskalla vielä kokeilla :l ps. sain traumoja yhdestä body pump-tunnista lukiossa) ja haluan ehdottomasti koklata sitäkin. Uskomatonta, että olin esim. reilu vuosi sitten tosi kyyninen kaikkia ryhmäliikuntatunteja kohtaan.
Tavoitteena mulla ois näin aluksi käydä 2-3 ryhmäliikunassa per viikko. Riippuen vähän salin aikatauluista ja muusta maailman menosta. Sen lisäksi sitten koiran kanssa agilityn treenaaminen, joka käy kyllä juoksutreenistä. Kahdesti viikkoon tullaan treenaamaan keskenämme. Lenkkeilyn juoksuvauhdilla haluaisin myös alottaa, mutta mulla ei oo atm mitään vermeitä sellaseen tällasissa arktisissa olosuhteissa. Juokseminen on ihanaa! Ehkä sen vois lisätä tähän liikuntasuunnitelmaan, kun pääsen kunnolla liikkumisen vauhtiin. Lisäksi ajatusta salin kehojen (...) ja langanlaihojen keskelle pumppaamaan palaamisesta saattais olla ihan mahdollinen jossain vaiheessa. Ehkä.
Sen lisäksi, että oon tehny selvitystä kaikesta mahdollisesta reseptivinkeistä erilaisiin laihtumista käsitteleviin artikkeleihin, oon myös etsinyt kivoja bikineitä. Mie? Bikinit? Ostin viimeksi bikinit ulkomaanreissulle 2010 keväällä, koska oli pakko. Se oli ihan kamalaa tuskaa ja voi sitä häpeää siellä reissussakin. En oo koskaan ollu bikini-ihminen. Tän täytyy olla merkki jostain suuresta. Ehkä se on jotain tiedostamatonta itsensä tsemppaamista! Maire-Annikillahan on ihan jäätävä bikinikokoelma, jonka nähtyäni olin lähinnä shokissa..
Pst. kuvat from fashiolista, koska ilmeisesti ajankohdasta johtuen en löytäny oikein mistään riepuliikkeiden sivuilta vielä mitään hurjia bikinimallistoja. tylsää
Tämän päivän inspiraation lähteet:
+ miljoonat muut blogit, jotka oon jo unohtanu..
Btw!
Pikkuveli tuli ensin kaupasta mukanaan sipsiä ja dippipussukka.
Pikkuveli: "Onko meillä viilistä?"
Mie: "Öö ei. Miksi?"
Pikkuveli: "No voi ko kiva!! Ostin dippiä nii oisin halunnu tehä itelle."
Mie: "....se dippijauhe laitetaan kermaviiliin."
Pikkuveli kävi uudestaan kaupassa ja räjähdin nauruun sen ensimmäiselle repliikille..
"Onko kermaviili sama asia ko kevyt viili?"
..no se sitte teki sen kevytviiliin. Hieman oli jännän näkönen dippi se sitten.
Lähen yskiin keuhkoni pihalle nyt kiitos. Yskin siis keuhkot pihalle, en mee pihalle yskiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti