Tänään mm.:
- liukastuin töissä käytettyyn ja hyvin eritteikkääseen kortsuun pomon silmien edessä.
- aloin itkeä ja huutaa ystäväni Maire-Annikin ensimmäiselle postaukselle.
Arvatkaa vaan missä oon töissä.
Arvatkaa vaan kuinka paljon rakastan Mötley Crüeta ja tulevaa kesää ja tulevaa vuotta ja.. wait what? Oon perusnegatiivinen ihminen, enkä voi odottaa näin innoissaan mitään. Kaikkihan menee kuitenkin mönkään? En tiiä onko tuo negatiivisuus valunut jostain ulos ja oon jotenkin mystisesti pumppautunut täyteen positiivisuutta, mutta tää tuntuu yllättävän hyvältä. Viimeiset 4 vuotta oon lähinnä elänyt erittäin tylsää ja rajoitettua elämää, koska oon ilmeisesti odottanut jotain ihmettä tapahtuvaksi. Tajusin viimein joulukuun lopussa, että ihmettä ei tapahdu, jos sille ei tee alotetta. Haluan sen itsevarmuuden takaisin, joka mulla oli yläasteella. Haluan nauttia elämästä ja nuoruudesta. Haluan taas rakastaa liikuntaa yli kaiken. Viime vuosina tavoite on ollut lähinnä laihtua - nyt tavoite on saada sellanen tietynlainen villiys takaisin ja itsetunto kohoamaan monen monta pykälää ylöspäin. Ja kyllä, yksi niistä avaimista noiden edellä mainittujen seikkojen saavuttamiseksi on laihtuminen. En viihdy tässä vartalossa, enkä tunne oloani jaksavaksi ja aktiiviseksi. Pääpointti kuitenkin on, että periaate ei ole enää laihtua keinolla millä hyvänsä, vaan se että saan itsevarmuuden takaisin.
Joku on niin puhaltanu minun päälle jotain mieltäsekottavaa keijupölyä. Se on varmaan ollu Maire-Annikki.
Tai sitten se on se Mötley Crüe, jota meen ihan varmasti katsomaan siinä vanhassa Mötley-paidassa, jonka oon ostanut yläasteella. Siinä on tavotetta kerrakseen sitten.. Lisäksi tähän ilokaasuolotilaan vaikuttaa varmasti meidän (siis minun ja Maire-Annikin) yhteinen palkintomatka kohteeseen x. Riippuen kukkaroni (tästä voi päätellä kumpi meistä opiskelee) painosta me joko lennetään jonnekin siistiin kohteesen x tai sitten tehdään joku pienempi pyörähdys jonnekin opiskelijabudjetille sopivaan kohteeseen. Oon kuitenki jo näin etukäteen päättäny, että meille tulee ihan huikea reissu.
Joo, oon oikeasti Pirkko-Inkeri.
Kyllä, päivän sana on itsevarmuus ja jep, tää kaikki outo itsevarmuus-shitti kumpuaa varmaan kaikista niistä "LIFE IS BEAUTIFUL/YOU'RE BEAUTIFUL"-kuvaquoteista, joita oon saattanu laavailla koko illan. Ehkä.
yours insanely,
Pirkko-Inkeri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti