Annan ystävälleni Maire-Annikille busy lifen anteeksi. Näin julkisesti. On maailman parasta olla toisen puolesta onnellinen ja tällä hetkellä oon tosi onnellinen Maikun puolesta. Se jos joku on kämppänsä ansainnut!
Mitäs minä täällä valmislohikeittoa valmistaen. Käytiin koiran kans normi 8kilsan lenkki ja siihen vielä aika tiukat treenit päälle halllilla. Huhhuh. Päivän tarkotushan oli olla lukutoukkapäivä omistettuna keskiviikkoiselle tentille. Ei siitä sen enempää.. No, ainaki oon liikkunu!
Herkkuhimot on vähän laantuneet ja loppupeleissä oon miettiny, ovatko ne ees oikeasti mitään himoa. Alan monesti ihan tietoisesti ajatella jotain hyvää naposteltavaa, jolloin automaattisesti oon sillai "omg mulla niin haluttaa KARKKIA"-fiiliksellä. Miksi minun mielen pitää olla niin saatanan monimutkanen? :D Oon kuitenki pitäny pääni ja esim. tänään ei oo hirveästi halutellu mitään (paitsi tietty James Francoa mut se on ihan sallittu herkku - harmi etten oo päässy siihen vielä käsiksi). Yks ylitsepääsemätön himo mulla on kyllä ja mulla alkaa kuolaneritys lisääntyä siinä silmänräpäyksessä, kun se saatanan viheliäs karkki muistuu mieleen. Minun top 5-karkkipussien ehdoton favourite ja suklaidenkin ykkönen on Pandan Suklaamix combo.. Se pussi sisältää kyllä ällöttäviä banaaniveneitä ja suolapähkinätassuja (jotka nekin kyllä menee paremman puutteessa - been there, done that) MUTTA. Voi luoja ne valkosuklaatoffeepallot ja toffeefudget (ne puoliympyrän muotoset aineelliset orgasmit)! Eritoten tuo toffeefudge kummittelee minun pienessä, hyvin likaisessa mielessä vähän väliä. Hoen itelle vaan koko ajan, että kyllä mie saan vielä kaikkea hyvää vetää - kunhan pääsen ensin tästä kamalasta ahmimiskoukusta eroon. Sitä paitsi oon jo voiton päällä!
Itsekontrollikykykin on jossain määrin kehittynyt (okei, sanon suoraan: oon ittestäni ylpein IKINÄ koska tein ihan UPEAN suorituksen). Käytiin nimittäin perjantaina kavereiden kans vähän kiertelemässä kauppoja shoppinkimielessä. Meidät (tietysti) yllätti nälkä ja totesin heti ensalkuun, etten halua mitään hesemättöä tai vastaavaa. Päädyttiin sitten kahvilaan, josta sai syötävääkin ja onnistuin jotenkin täysin tiedostamatta käännyttämään ystävänikin salaattilinjalle? Söin ihan ultimateihanan salaatin, joka sisälsi kanaa (pelkällä suolalla maustettua NAM), tummia viinirypäleitä, fetaa, ananasta (suoraan ananaksesta - ei purkista) ja cashew-pähkinöitä + tietty kaikki normaalit salaattijutut, mitä salaatit nyt yleensä sisältää. Voi cheesus oli hyvää. Eikä tässä vielä kaikki (tää kuulostaa jo melko paljon Ostos Tv:n mainokselta..)! Kavereista toinen heitti ilmoille hyvin hienovaraisen vihjauksen jo salaattikippo nokkansa edessä, että hän mahdollisesti haluaisi juoda kahvin.. ja vähän donitsia siihen päälle. Ajatus jäi leijumaan kaikkien mieleen ja kierrettiin vielä muutama putiikki läpi. Ei mennyt aikaakaan, kun me oltiin jo Arnoldsin tiskin takana silmät kiiluen.. wait! Mie en ollu. Mie istuin valitsemassani pöydässä lukemassa Iltasanomia. Rakastan valtavasti kinuskidonitseja, ihan älyttömästi. Kaverit otti donitsit ja ne syöpöteltyään me sitten lähdettiin kotia kohti.
"Oot minun idoli", totesi toinen kaveri.
"Niin munki!" sanoi myös toinen ystävä ja tunsin oloni niiiin hyväksi.
Anteeksi, tykkään puhua ruuasta!
Tämän viikon oon puputtanut paljon salaattia ja muita vihanneksia. Aamut käynnistyy yleensä ramehedulla (maitorahka+hedelmä ja tässä tapauksessa kiivi+fun light-mehutiiviste) ja päivällä oon syönyt koulussa sitä mitä on sattunut ruokana olemaan. Kohtuudella! Koulussa oon myös vetänyt salaattia hullun lailla ja yrittänyt pitää jonkinlaisen lautasmallin mielessä. Perunaa ja pastaa en ole ottanut (enkä ota), ellei se ole jotenkin ollut yhdessä jänkissä sen muun ruuan kanssa (makaronilaatikko). Kaveriksi vielä kaksi lasia vettä ja koulun kokkien leipoma täysjyväsämpylä ja eiku ääntä kohti. Kotona oon syönyt vähän kouluruuasta riippuen keittoa, kanaa ja lohta. Jos koulussa on jotain makaronimättöä ruokana, niin syön suosiolla jonkun vähän kevyemmän keiton kotona + lisukkeeksi salaattia. Iltapalaksi ramehedut naamaan ja mahdollisesti joku hedelmä ja yleensä se on appelsiini. Oon myös järjetön syömään appelsiineja.. ja porkkanaa.
At the moment olo tuntuu ihanan kevyeltä ja turpeamattomalta (ei turvenneelta? how evah..), enkä halua rikkoa tätä ihanaa oloa millään. Paitsi jossain vaiheessa sillä tuplapatukalla (joita rakastan myöskin syvästi..) ja Pandan karkkipussilla. Niitä nassuttaessa pidän kyllä visusti mielessä, että kohtuus kaikessa ja eritoten herkuissa.
Makoisaa lauantai-illan jatkoa toivottaa
Pirkko-herkku, joka odottaa edelleen James Francon soittoa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti