Kävin kuin kävinkin tänään juoksulenkillä, vaikken kyllä mitään karhunkierrosta heittänyt. Jolkottelusta jäi kuitenkin tosi mukava fiilis ja lähen kyllä tästä lähtien tosi mielellään juoksemaan. Hämmentävint tässä on, että taidan olla paremmassa juoksukunnossa kuin koskaan ja oon käynyt juoksulenkillä viimeksi.. öö reippaasti yli vuosi sitten.. Muistin myös rakkaassa iPodissani asustavan askelmittarin olemassaolon ja iltalenkki sai täysin uuden vivahteen, kun poukkoilin ympäriinsä intopiukeana kuluttamassa kaloreita (askelmittari laskee myös kulutuksen kaloreina) iPodi taskussa hölskyen. Ajatuksena oli käydä vaan semmonen melko lyhkänen mutka, mutta oon kova kilpaileen itseni kanssa ja kun 200kcalia ylittyi huomaamatta kotiinpäin tallustellessa (ois varmaan aika saavutus päästä tasakalorimäärällä kotiin..), oli pakko kuluttaa sitten se 300.. ja sitten 350. Hauska vempain!
Pst. Otin tänään myös BEFORE-kuvan, jota aion kaikkien kauhuksi esitellä siinä vaiheessa, kun oon saanut vähän vähennettyä tuota ihran ja nesteiden määrää. Olipa aika järkyttävä kokemus. Missio on kuitenki suoritettu ja kuva on piilotettu omalle salasanasuojatulle koneelleni salasanasuojattuun kansioon..
Muuten päivä on menny lähinnä perseen puuduttamisen saralla (oon sentään treenannu aivojani pelaamalla veljen kanssa Muuttuvaa Labyrinttia.. kehittävää) ja innostuillessa tästä suuresta muutoksesta. Oon jatkanut hurjaa terveys tumblr-blogien laavaamista sekä tutustunut vihannesten ja hedelmien ihmeelliseen maailmaan.. wait what? Mitä ihmeellistä niissä on? No se, että tämän pirkon ruokavalioon kuuluvat vihannekset ja hedelmät vois luetella lähinnä kahden käden sormin. Salaatti, kurkku, tomaatti, porkkana, oliivi ja erilaiset wokkivihannessotkut - eikä oliivi edes ole vihannes! Wokkivihanneksissahan on kyllä vähän sitä sun tätä, mutta ajatuksena haluaisin nähdä ne vihannekset suht tuoreina, eikä pussista sulatettavina löllykköinä. Lisäksi kyynisenä ihmisenä mulla on.. eräänlaisia rajoitteita tiettyjä vihanneksia kohtaan: paprikat on ehdoton no no (paitsi se hämärästi jotain chiliä muistuttava punainen paprika menettelee), kukkakaali hyi, kaalet yäk, purjot in my ass, selleri don't even think about it. Oon myös kamalan tarkka siitä salaattirodusta (=lajista), enkä voi syödä semmosta salaattialajiketta, joka rouskuu suussa. Omistan myös suuria ennakkoluuloja parsaa kohtaan. Oon päättänyt ylittää itseni ja yrittää päästä yli parsapatoutumistani! Se on kuitenkin ravintoarvoiltaan tosi pätevä vihannes. Parsakaalista taas tykkään (is this even possible?) ainakin wokkisekoituksissa - voispa ostella ihan vihannesosastolta vähän tuoreempaa versiota siitä ja kokeilla tehdä siitä.. no, jotain. Tulipa tässä myös mieleen herneet, jotka ainakin kesällä ovat varsin maukkaita (ja joita penskana syötin aina lokeille). Ja kikherneet + herneenversot!
Hedelmiä mulla menee rutkasti vihanneksia enemmän - samoin marjoja. Harmi, että oon mussuttanut pakastimeni tyhjäksi marjoista. Tosin löytyy sieltä vielä pussitettuja mustikoita, joita pakastettuani opin olemaan pussittamatta mustikoita. Vois nimittäin sanoa, että mulla on pakastimessa mustikkakeittoa pusseissa.. Marjoista mulla kyllä noin muuten menee mustikkaa, hillaa (=lakka), mansikoita, vadelmia ja niin päin pois. Hedelmien saralla repertuaari on vähän huonohko, koska päädyn usein ostamaan lähinnä appelsiineja, mandariineja/klementiinejä/whateva (en vieläkään tajua näiden eroa, mulle kaikki appelsiineja pienemmät oranssit pallot on mandariineja), omenoita ja kiivejä. Tykkään hirveästi myös luumuista, mutta ne tahtoo olla opiskelijabudjetille vähän turhan tyyriitä. Oon ikuisesti katkera siitä, ettei Suomesta löydy samanlaisia hyllyköitä täynnä pieniä rasioita, jotka sisältävät milloin mitäkin: marjasekoituksia, pensasmustikoita, vadelmia, mansikoita ja erilaisia hedelmiä persikasta ananakseen. I miss u London. Niiden hyllyjen kohdalla poti ihan hirveää valinnanvaikeutta, koska kaikki näytti niin hyvältä ja ois tehnyt mieli ottaa jokaista rasiaa vähintään yhden (paitsi ananasta, koska vihaan ananasta). Ja ne tarhamustikat *katselee vetistynein silmin kaukaisuuteen*.
Banaania en pysty ollenkaan syömään, koska se vetää mahani niin sanotusti nurinpäin. Eikä edes kovin niin sanotusti. Päärynät? Verigreippi? Avokado! Siihen minun hedelmätietämys sitten jääkin. Tällä hetkellä kauppojen hevi-osastot on muutenkin lähinnä tyhjää täynnä ja tarjolla tuntuu olevan vaan sitä perus pottua ja porkkanaa. Hyväksikäytin ystävääni Wikipediaa ja löysin niin papaijaa kuin granaattiomenaakin sekä tietysti persikkaa ja aprikoosia, joista mulle ei maistu kyllä kumpikaan kaupasta ostettuna (Lontoon lohkoja voisin ottaa mielelläni). Voin vaan kuvitella itseni papaija edessäni, pohtiva ilme kasvoillani miettimässä mitä helvettiä tuolle pitää tehdä, jotta sitä voi syödä - siitä granaattiomenasta puhumattakaan. Näyttääkö taateli oikeasti tuolta? Luulin, että se on jotenkin vähän houkuttelevampi ja se rusinaa epäilyttävästi muistuttava käntty on kuivattu taateli.
Kivoja salaatti- ja kasvissafkaohjeita
Herne-vuohenjuusto-pekonisalaatti (vuohenjuuston tilalle esim. mozarellaa, vuohenjuusto hyi)
Salaattisushit (omnom, varioisin kyllä majoneesin ja piparjuuritahnan pois ja vaihtaisin tonnikalan katkarapuun)
Itsehän teen salaatit yleensä mitä-ikinä-jääkaapista-sattuukaan-löytymään -periaatteella, mutta näitä pitää kyllä tosissaan kokeilla. Turhan usein se salaatti sisältää pelkästään sitä salaattia, kurkkua, tomaattia ja MUSTAA oliivia.. Näistä saa myös vähän ideoita niihin fiilispohja-salaatteihin. Ps. Salaattikastikkeita tai majoneesia en oo osannu käyttää salaateissa koskaan, pthyi. Ps 2. Vuohenjuusto ja parmesan on maailman typerimpiä juustoja koskaan. Ne maistuu myös pahalta.
Mitä tästä opin? En yhtään mitään paitsi osta: parsaa, herneitä (muodossa kik, vihreä ja verso), parsakaalta, verigreippiä, avokadoa. Sentissä on euron alku ja Roomaa ei rakennettu päivässä vai miten se nyt menikään. Aion myös uskaltaa (täytyy uskaltaa uskaltaa!) heittää sinne salaatin joukkoon myös mulle vähän vieraampia juttuja. Lisäksi muistutan itselleni: puolikiloa päivässä (tämä täytyy lausua sillä tv-mainoksen naisen teennäisen pirtsakalla äänensävyllä ja painottaa sanat oikein). That's that.
Ystävällisin termeisin Pirkko-Inkeri, joka täällä hämmentyneen pohtii miten onnistui saamaan aikaiseksi näin pitkän ja turhan pätkän aiheesta vihannekset ja hedelmät.. Luokitellaan tää oman mielenkiinnon ylläpitämiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti